Seuran lyhyt historia

Miekkailuseura Allez Keski-Suomi ry sai alkunsa, kun Petri Niva tuli 1984 Jyväskylään opiskelemaan liikuntatieteelliseen tiedekuntaan. Aluksi Petri kokosi opiskelijoista miekkailukerhon, jossa oli jopa 30 miekkailusta kiinnostunutta, mutta pian alkoi houkuttaa oikean miekkailuseuran perustaminen. Hyvä tilaisuus siihen koetti, kun Nuorten Suurkisoissa helmikuun 23. ja 24. päivinä 1985 noin 60 nuorta miekkailijaa kilpaili Jyväskylässä. Miekkailukisat toimivat eräänlaisena lajiesittelynä ja lajista kerrottiin laveasti esimerkiksi Keskisuomalaisessa. Samassa haastattelussa Niva kertoi aikeistaan perustaa miekkailuseura Jyväskylään.

Allez Keski-Suomi ry:n perustava kokous pidettiin 12. huhtikuuta 1985 SVUL:n Keski-Suomen piirin toimistossa. Koollekutsuja oli Petri Niva ja paikalla olivat Seppo Kinnunen, Matti Huhtala, Jussi Wirta ja Jari Puskala. Puheenjohtajaksi valittiin Seppo Kinnunen, varapuheenjohtajaksi Jussi Wirta ja sihteeri/rahastonhoitajaksi Petri Niva. Seuran tehtäväksi määriteltiin: ”Miekkailuharrastuksen levittäminen ja edistäminen Jyväskylässä ja ympäristössä. Tarjoaa harrastusmahdollisuuden kaikille, toiminnan painopiste nuorten toiminnassa.”

Toiminnan käynnistämisessä ei kauan aikailtu. Jo 23. huhtikuuta järjestettiin Jyväskylän Lyseon vanhassa salissa yleisö- ja lehdistötilaisuus sekä miekkailunäytös. Tilaisuuteen houkuteltiin väkeä esimerkiksi neon-tusseilla väritetyillä mustavalkojulisteilla, joissa oli mm. seuraava teksti: ”Tule mukaan! Jyväskylään on perustettu uusi miekkailun erikoisseura. Sinä, 13-vuotta täyttänyt nuori, joka olet täynnä energiaa ja haluat käyttää myös ”päätäsi” harrastukseesi!? Miekkailu on vastaus.” Tilaisuuden järjestäjäksi oli merkitty salaperäisesti Miekkailuseuran perustamistoimikunta Jyväskylä, sillä seuran nimi paljastettiin vasta tilaisuudessa.

Energiaa täynnä olevia ja päätään käyttäviä nuoria löytyikin 11. syyskuuta alkavalle alkeiskurssille peräti 47 kappaletta. 2000-luvulla tunnetuista miekkailijoista listalta löytyvät mm. Janne Aspivaara (nyk. Asplund) sekä Ville Elonheimo. Tiedossa ei ole miten kurssi saatiin noin isolle porukalle pidettyä ja millä välineillä. Jo tuossa vaiheessa harjoittelupaikaksi kuitenkin vakiintui Hippoksen Monitoimitalo.

Patoutuneen miekkailutarpeen purkauduttua alkeiskurssien osallistujamäärät tasoittuivat. Helmikuussa 1986 pidetylle kurssille ilmoittautui 16 miekkailijaa ja syys-lokakuussa 1986 enää kolme miekkailijaa. Ainakin helmikuussa 1986 jo mainostettiin, että aloittelijat saavat kurssivarusteet lainaksi seuralta.

Alkeiskurssien lisäksi seuran muukin toiminta oli alkuvuosina vilkasta. Kilpailuissa käytiin sankoin joukoin ja kalvan SM-katsastuksia pidettiin joulukuusta 1986 alkaen Allez Cup -nimellä Jyväskylässä ainakin vuoteen 1989 asti. Perustettiin myös Allezin Tuki ry, jonka tehtävänä oli kerätä rahaa seuran toimintaan. Yksi pitkälle viety ajatus oli perustaa seuran kioski Torikeskus-kauppakeskukseen. Puuhamiehenä asiassa toimi puheenjohtaja Seppo Kinnunen, joka oli myös paikallisen KOP:n pankinjohtaja, mutta asia raukesi syystä tai toisesta. Seuralaisille hankittiin talvella 1986-1987 seuran ja sponsoreiden logoilla varustetut verryttelyasut, joita lunastettiin 47 kappaletta. Seuralaiset myös hankkivat varusteita yhteistilauksilla ja myös seuran käyttöön hankittiin varusteita. Jyväskylän kaupunki avusti ainakin merkitsinlaitteen hankinnassa. Kalustoasioita hoiti Matti Huhtala, joka toimi myös Tikkakoskella Ilmavoimien ilmailu-5-ottelijoiden asemestarina. Huhtalalla oli jo tuolloin suhteita ulkomaisiin miekkailuvarustevalmistajiin kuten Soudetiin Ranskassa, Uhlmanniin Saksassa ja Leon Pauliin Englannissa. 29. maaliskuuta 1988 pidetty inventaario kertoo, että seuralta löytyy 13 kalpamiekkaa, joista yhden terä on poikki, 12 maskia sekä ensiapulaukku.

Harjoituspaikkana oli Monitoimitalon kahvion yläkerta. Ensimmäisinä vuosina paikalla ei vielä ollut miekkailumattoa, mutta syksyllä 1989 jäsenkirjeessä jo erikseen mainitaan, että nyt parvelta löytyy matto, merkitsinlaite ja seuran ilmoitustaulu.

Petri Niva näyttää vetäneen pääosan harjoituksista. Tunnollisesti täytettyjen harjoituspäiväkirjojen mukaan harjoituksissa kävi talvella 1986-1987 keskimäärin 10-20 henkeä. Harjoituksia on ollut ensimmäisinä vuosina 2-3 kertaa viikossa. Jo 1980-luvun lopulla yhdeksi treenipäiväksi vakiintui tiistai, mikä on yhä Allezin perinteinen treeni-ilta.

Toiminta pyöri vahvasti Petri Nivan ympärillä. Petri oli aloittanut miekkailun 13-vuotiaana ja voittanut ennen Jyväskylään tuloaan mm. kalvan SM-joukkuekultaa. Vielä vuonna 1990 Allez järjesti harjoituksia ja muuta toimintaa, mutta viimeistään vuosiksi 1992 ja 1993 toiminta käytännössä lakkasi, kun Petri Niva muutti valmistuttuaan pois kaupungista.

Kuollut seura heräsi eloon, kun Eki Karlsson tuli opiskelemaan liikunnalle syksyllä 1993. Keväällä 1994 Karlsson piti ensimmäisen yliopisto-opiskelijoille suunnatun kurssin yliopistoliikunnan nimissä. Tältä Allezin renessanssiajan ensimmäiseltä kurssilta seuraan tuli mm. Anssi Harjula. Samana vuonna mukaan toimintaan palasi muutamia jo1980-luvulla Jyväskylässä miekkailun aloittaneita, kuten Juha Keskinen, Janne Aspivaara ja Matti Huhtala. Seuraava yliopistoliikunnan alkeiskurssi pidettiin syksyllä 1994 ja tällöin mukaan tuli mm. Tommi Pitenius. Syksyllä pidettiin myös ensimmäinen seuran kokous vuosiin ja Ville Elonheimo luovutti seuran varustehäkin sisältöineen inventoinnin jälkeen toiminnan jatkajille. Uudelleen henkiin herännyt seura sai perintönä pari merkitsinlaitetta ja mattoa sekä harjoitusliivit, kypärät ja miekat noin 12 hengen alkeiskursseja varten sekä muita tarvikkeita. Ensimmäinen yleinen eli muille kuin yliopisto-opiskelijoille suunnattu alkeiskurssi pidettiin kevättalvella 1995.

Kesällä 1996 seura muutti harjoitustilansa Monitoimitalolta Kuokkalan Graniittiin. Sanomalehti Keskisuomalaisen haastattelussa Eki Karlsson kuvaili tapahtunutta: ”Olemme ilmeisesti ensimmäinen ja ainoa laji, jonka Jyväskylän kaupunki ajoi monitoimitalon tiloista pois. Ilmeisesti siihen vaikutti se, että meillä ei ole juniorityötä.” Lausunto oli dramaattinen, mutta muutto hyvin arkinen. Pian Kuokkalan Graniitti osoittautui mainioksi paikaksi, sillä seura sai siellä täysin oman ja edullisen salin, vaikkakin uusi sali sijaitsee kilometrien päässä keskustasta toisin kuin Monitoimitalo, minkä pelättiin vähentävän harjoitusintoa. Myös Graniitin meluisuutta ja pölyisyyttä manattiin, kun sitä verrattiin Monitoimitalon kahvion yläparveen.

Eki Karlsson veti käytännössä seuran toimintaa ja treenejä 1994-1998. Kun Karlsson 1998 valmistui ja muutti pois kaupungista oli seuralle käydä kuten edellisen valmentajan poistuttua. Treenit, kurssit, kisat ja muu toiminta saatiin kuitenkin pyörimään seuralaisten ahkeruudella ja vastuun jakamisella, mutta koville se otti. Samalla käynnistettiin perinne kutsua ulkopuolisia valmentajia pitämään talvisin viikonloppuleirejä Jyväskylään, sillä seuralla ei enää ollut valmentajaa edistyneimmille miekkailijoilleen.

Vuoden 1999 jälkeen seuran toiminta on vakiintunut. Toiminta ei ole enää kiinni yhdestä miehestä tai naisesta. Seuralla on erilaisia perinteitä, jotka jatkuvat vuodesta toiseen. Harjoittelijoiden määrä on talvikausina ollut tasaisesti 10-20 miekkailijan luokkaa tiistaiharjoituksissa vuodesta toiseen. Lisäksi harjoituksia tai vapaamiekkailua on järjestetty yhtenä tai kahtena muuna päivänä viikossa. Yksi 1990-luvun puolivälistä jatkunut perinne on kerran kuukaudessa oteltava seuran sisäinen Allez cup. Talvikauden tulokset lasketaan yhteen toukokuussa, minkä jälkeen sekä naisten että miesten sarjan voittajalle annetaan perinteikäs kiertopalkinto.

1980-luvun Allez oli leimallisesti junioriseura. 1990- ja 2000-luvulla seuralla ei ole ollut junioritoimintaa alle 13-vuotiaille. Tämä on johtunut mm. vetäjien, varusteiden ja salivuorojen puutteesta, ja toisaalta varusteita ja salivuoroja ei ole hankittu, kun junioreita ei ole ollut. Jyväskylän sijainnin vuoksi seuralaiset ovat perinteisesti olleet myös melko laiskoja kilpailijoita verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseudun miekkailijoihin. Kansallisen tason Kalpamaraton-kisan järjestäminen yhdessä Ilmavoimien kanssa vuodesta 2003 alkaen onkin ollut seuralle ja sen miekkailijoille hyvin tärkeää. Se on antanut kokemusta kisajärjestelyistä, tuonut lajille näkyvyyttä Keski-Suomessa ja tarjonnut monille seuralaisille mahdollisuuden osallistua helposti ensimmäisiin kansallisiin kilpailuihinsa. Muille osanottajille Allez ja Ilmavoimat ovat halunneet tarjota maraton-tyylisen kisan, jossa kukaan ei putoa pois muutaman ottelun jälkeen, vaan kaikki osallistujat saavat paljon harjoitusta. Usein myös naiset ja miehet ovat otelleet yhdessä sarjassa samasta syystä.

Ilmavoimat, etenkin Tikkakoskella toimivat joukko-osastot, ovat olleet seuran tärkeä yhteistyökumppani. Ilmavoimien kanssa on järjestetty yhteisiä kisoja ja harjoituksia, hankittu varusteita ja ylipäätään miekkailtu tiiviisti yhdessä. Viime vuosina yhteydenpidosta Ilmavoimiin on huolehtinut Ville Rosenlund, sitä ennen Matti Huhtala. Toinen tärkeä yhteistyökumppani on ollut Jyväskylän yliopisto ja sen yliopistoliikunta. Yliopistoliikunnan nimissä järjestetään yhä vuosittain kaksi alkeiskurssia, joille opiskelijoiden ja yliopiston henkilökunnan on erittäin edullista osallistua. Viikon yksi harjoitusvuoro on samalla myös yliopistoliikunnan avoin miekkailuvuoro, jolloin yliopistoliikunta maksaa salivuokran. Kolmas tärkeä yhteistyökumppani on ollut Jyväskylän kaupunki, joka alkuvaiheessa tuki seuraa rahallisestikin ja on viime vuosina tarjonnut mainiot harjoittelupuitteet erittäin edulliseen hintaan verrattuna vapailla markkinoilla pyydettäviin vuokriin. Myös kisajärjestelyjen yhteydessä ja muussakin toiminnassa etenkin Kuokkalan Graniitin vahtimestarit ovat osoittaneet erinomaista avuliaisuutta miekkailijoita kohtaan.

Taloudellisesti seura on aina elänyt kädestä suuhun. Miekkailutarvikkeita mainittavampaa omaisuutta ei ole ja tulot ovat peräisin jäsen/treenimaksuista, alkeiskursseista ja lajiesittelyistä. Suurimpia menoeriä ovat salivuokrat, varustehankinnat, ulkopuoliset valmentajat sekä virkistystoiminta.

Alkeiskursseja seura järjestää perinteisesti neljä vuodessa, joista yksi yliopisto-opiskelijoille ja yksi muille syksyllä sekä yksi yliopisto-opiskelijoille ja yksi muille keväällä. Alkeiskursseille on tyypillisesti osallistunut noin 6-12 miekkailijaa. Ilmeisesti uusista miekkailijoista ei ole osattu pitää kiinni, sillä seuran jäsenmäärä on pysynyt suunnilleen samana perustamisesta lähtien. 1990-luvulla seuran jäsenistä lähes kaikki olivat opiskelijoita, mutta 2000-luvulla opiskelijoita on enää vähemmistö. Lisäksi järjestetään ahkerasti lajiesittelyitä ja tutustumisia erilaisille ryhmille, mikä on osaltaan tukenut sekä jäsen- että varainhankintaa.

Tärkeä osa seuralaisten yhteydenpitoa on ollut myös virkistystoiminta. Alkeiskurssien jälkeen on pyritty sitouttamaan uudet miekkailijat mm. saunailtojen avulla, jotka usein ovat olleet myös kauden päättäjäistilaisuuksia, pikkujouluja tai vastaavia.

Vuonna 2008 Allez Keski-Suomi ry on noin 30 jäsenen vakaa miekkailuseura, jonka tulevaisuus näyttää turvatulta ja vakaalta. Takavuosien asema Suomen pohjoisimpana miekkailuseurana on onneksi menetetty lajin levittyä yhä pohjoisemmaksi. Aikoinaan tosin oletimme, että olisimme myös koko maailman pohjoisin miekkailuseura, mutta tälle ajatukselle ei ollut muuta pohjaa kuin kartan katselu ja valistuneet arvaukset.

Kirjoittanut Tommi Pitenius 2008